Tekoäly on tätä päivää – siihen törmäämme päivittäin, usein edes huomaamatta sen läsnäoloa. Hyvä esimerkki tästä oli Tampereen ratikkahanke, jonka yhteydessä paljastui, että kiinalaisen valvontakameroita valmistavan yhtiön tekoälyä oli käytetty ihmisten etniseen profilointiin. 

 Miten tekoäly vaikuttaa hevosalan toimintaan? Pohdin asiaa ja tulin siihen tulokseen, että lähivuosina tullaan näkemään suuria muutoksia.

Monilla eläinlääkäreillä on jo käytössään tekoälypohjainen mobiilisovellus, joka tunnistaa hevosen ontumisen liikkeessä. Mahdollisuuksia on monia – ihmislääketieteessä tekoälyä hyödynnetään tehokkaasti esimerkiksi röntgenkuvien, silmän ja sydämen analysoinnissa. Tekoälyn ylivoimaisuus piilee sen kyvyssä käsitellä valtavia määriä tietoa. Sen avulla voidaan ennustaa esimerkiksi mahdollisten epidemioiden esiintymistä tietyillä alueilla.

Hevosjalostuksessa tekoäly voi auttaa hyödyntämään suuria tietomääriä jalostusvalinnoissa. Sukulinjojen vahvuudet ja heikkoudet voidaan suodattaa tekoälyn läpi. Silti uskon, että hevoskasvatuksen mielenkiinto piilee juuri siinä, ettei koskaan voi täysin tietää, millainen varsa syntyy – vaikka käyttäisi samaa ori/tamma-yhdistelmää kuin aiemmin. Ei ole olemassa tietopankkia, josta tekoäly voisi kerätä esimerkiksi jalostusorien jälkeläisten fyysisiä ominaisuuksia. Yhä edelleen on vaikea saada luotettavaa tietoa orien jättämien varsojen heikkouksista tai luonteenpiirteistä laajassa mittakaavassa. Pienen otannan perusteella arviointi on hyvin haastavaa.

Entä vedonlyönti? Kuinka paljon tekoälyn analysoimaa dataa voidaan hyödyntää päivän parhaiden hevosten valinnassa? Tähän teoriaan en oikein jaksa uskoa. Raveissa kärryillä istuu ohjastaja, ja lähdössä ravaa monta hevosta yhtä aikaa. Toki tietyt hevoset suoriutuvat paremmin tietyissä olosuhteissa – raskaassa säässä, tietyn ohjastajan kanssa tai ilman kenkiä. Mutta nämä ovat olleet huomioon otettavia faktoja niin kauan kuin hevoskilpailuissa on vedonlyöntiä harrastettu. Eli ei mitään uutta Vermon varikkokahvion kiistattomiin faktoihin verrattuna. 

Kouluratsastuksen arvosteluperusteet herättävät keskustelua. Mitä jos tekoäly arvioisi liikkeiden symmetrian, laajuuden ja rytmin? Jalkapallosta on mielestäni kadonnut osa pelin sielusta, kun jokaisen maalin jälkeen odotetaan VAR-videojärjestelmän tuomiota – oliko pelaajan sormi mahdollisesti paitsion puolella tai jotain muuta yhtä älytöntä ja pelin henkeen kuulumatonta. Kouluratsastus on arvostelulaji, ja toivottavasti sen arviointiin ei sotketa mitään lajin luonnetta tarpeettomasti muuttavaa apuvälinettä.

Voiko hevoskaupassa luottaa enää kuviin tai videoihin? Tulevaisuudessa tekoälyn kehittyessä houkutus vilppiin saattaa lisääntyä epärehellisten myyjien parissa. Kouluhevosen myyntivideoon voi lisätä ekstra swungia liikkeeseen, varsan jalka-asennot ovat reaalimaailmaa paremmat tai estehevonen hyppää hyvällä tyylillä ja laukka pyörii upeasti. Ihmiselle syntyy tietty mielikuva hevosesta ensimmäisen nähdyn videon perusteella ja vaikka hevonen liikkuisi erilailla paikan päällä nähtynä, niin video vaikuttaa ostajan alitajunnassa. Olemmeko palaamassa ajassa pari askelta taaksepäin ja ihmiset alkavat taas kiertämään talleilla katsomassa hevosia, koska videoihin ei voi luottaa? Se olisi tervetullut trendi, nykyään ostajat ovat hivenen laiskoja tulemaan katsomaan hevosia livenä.

Jo nyt on ollut keskustelua eläisuojelullisista asioista, onko esimerkiksi hevosen kielen väriä manipuloitu siniseksi kuvissa, jotta ratsastajaa voidaan syyttä liian ronskeista ohjasotteista? Tekoälyn käytön myötä ei ainakaan tilanne tule selkeytymään suuntaan eikä toiseen. 

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella – vai pitääkö ajatella yhtään mitään? On melko varmaa, että tekoälyn läsnäolon lisääntyessä markkinoille tulee ohjelmia, jotka tunnistavat tekoälyn käytön esimerkiksi videoissa. Tämä tulee todennäköisesti olemaan merkittävä bisnes tulevaisuudessa, jo pelkästään yhteiskunnan toiminnan uskottavuuden ja demokratian ylläpitämisen kannalta.

Eläinlääkäreiden työtä tekoäly tulee varmasti helpottamaan monessa asiassa, mutta toisaalta asiakkaat saattavat kyseenalaistaa diagnooseja entistä herkemmin vedoten netistä saamaansa informaatioon.

Olen sen verran vanhan liiton hevosmies ja romantikko, että uskon edelleen alan sisältävän niin paljon sellaista kokemukseen ja vaistoon perustuvaa kommunikointia hevosen ja ihmisen välillä, mihin tekoäly ei pysty. En myöskään usko sen erehtymättömyyteen. Toivottavasti emme koskaan ala uskoa liikaa tekoälyyn ja laiminlyö omien aivojemme käyttöä. Oikein käytettynä siitä on varmasti hyötyä kaikille, mutta mielenkiinnolla jään seuraamaan, miten koko asia kehittyy. Ennustaminen on vaikeaa – varsinkin tulevaisuuden ennustaminen.